Homeopatiaan ei tarvitse uskoa, jotta se toimii. Tätä asiaa puoltaa monet tehdyt tutkimukset. Tutkimuksiin voi tutustua mm. täällä.
Enemmän kuin tutkimuksia, on kuitenkin tyytyväisiä käyttäjiä. Homeopatiaa olisi tärkeää tutkia lisää ja pyrkiä ymmärtämään sitä, tehden yhteistyötä homeopaattien kanssa. Sana ”uskomushoito” on harhaanjohtava ja halventava nimitys, joka toisinaan liitetään homeopatiaan. Tämän sanan käytöstä ja terminologiasta onkin tehty professori Seppo Koskisen sekä Suomen Yrittäjien lausunnot medialle ja politikoille pyrkimyksenä kitkeä sanan käyttö pois.
Homeopatia toimii lapsilla ja eläimilläkin, joilla ei ole ajattelua aiheesta. EU:n luomuasetus itse asiassa vaatii luomueläinten hoitamisessa käytettävän ensisijaisesti homeopatiaa ja yrttilääkintää. Tutkimukset, jotka eivät puolla homeopatian toimivuutta, on tehty ymmärtämättä homeopatian toimintaa ja siten näillä tutkimuksilla ei ole voitukaan päästä positiivisiin tuloksiin. Tämä on mielenkiintoinen aihe ja se vaatisi enemmän tarkastelua. Erityisesti pyrkimystä yrittää ymmärtää aihetta ja sitä kautta miettiä toisenlaisia tapoja tutkia homeopatiaa.
Lähiaikoina on nostettu paljon esille lääketieteellisen tutkimuksen puutteita. Satunnaistettuja tuplasokko-tutkimuksia ei voida yleisesti hyödyntää esimerkiksi kirurgisissa toimenpiteissä. Myöskään anestesialääkkeiden eikä kaikkien muidenkaan kemiallisten lääkkeiden toimintatapoja ymmärretä. Miksi homeopatialta, akupunktiolta ja muilta vastaavilta hoitomuodoilta vaaditaan yleisessä keskustelussa kaksoissokkotutkimuksia ja niiden toimivuuden ymmärtämistä, kun samaa ei kuitenkaan vaadita kaikissa lääketieteellisesti hyväksytyissä metodeissa ja lääkkeissä? Valitettavasti tutkimuksien aineistoja julkaistaan valikoidusti. Tutkijat jatkavat usein nykyisin toisen tutkijan työn pohjalta ja käyttävät paljon aikaa aluksi aineistoon perehtymiseen. Kuitenkaan toisen aineiston pohjalta tehty tutkimus ei ole yhtä perusteellinen kuin keräämällä aineiston itse. Tuloksia ja niiden vaikuttavuutta helposti liioitellaan, koska se on tutkijan oma etu. Lisäksi tutkimuksen rahoittaja ja syy lähteä asiaa tutkimaan vaikuttavat tulokseen väkisin.
Tutkimuksien tekeminen ihmisen terveyteen liittyen on ongelmallista, jos ymmärtää syvällisesti kuinka monimutkaisesti ihmisen elimistö toimii. Ihmistä ei voi oikein tutkia keskittymällä yhteen tieteenalaan kuten biokemiaan tai pelkästään fysiikan puoleen. Lääketiede toki pyrkii näitä yhdistämään, mutta yksikään lääkäri ei kykene ymmärtämään elimistön kaikkia prosesseja ja elimiä syvällisesti. Siksi on erikoislääkäreitä, jotka perehtyvät omaan osa-alueeseensa.
Immuniteetti ja elimistö harjoittelee vuosien varrella erilaisilla sairauksilla ja oppii toimimaan niiden kautta eri tavoin. Kaksi ihmistä eri sairashistorialla, perimällä sekä eri traumoilla reagoivat hyvin ymmärrettävästi eri tavoin samaan lääkkeeseen.Tämä tulisi ymmärtää varsinkin kun tutkitaan luontaisempia hoitomuotoja, jotka pyrkivät myötäilemään elimistöä eikä sulkemaan normaaleja immuniteetin tai kehon reaktioita. Tulisi pyrkiä tutkimaan hyväksi todetuilla nykyisillä tieteellisillä metodeilla yhdistäen ne ihmisen kokemusperäiseen tunteeseen ja näiden kautta kehittää nykyisiä tieteellisiä tutkimusmenetelmiä. Tulisi pyrkiä ymmärtämään kokonaisuutta eikä vain osaa ihmisestä.
On aivan eri asia tutkia niinkin monimutkaista kokonaisuutta kuin ihminen kuin vaikka matematiikkaa, fysiikkaa tai vaikka humanistisia aihealueita. Silloin kun aihealue ei ole jatkuvassa muutoksen tilassa voidaan helpommin toistamalla tutkimus saada sama tulos. Monet muut tieteenalat eivät ole samalla tavalla muuttuvia kuin ihminen on jatkuvassa dynaamisuudessaan. Ihminen on mukautuva, mutta kulttuurievoluutio etenee huomattavasti nopeammin kuin biologinen evoluutio. Tämä aiheuttaa sen, että geneettiset ominaisuutemme ovat jäljessä ympäröivään maailmaan nähden. Näistä seuraa mielestäni väkisin se, että tutkimukset ja tilastot koskien monia sairauksia vanhenevat nopeammin. Kulttuurievoluutio muokkaa ihmisten tapaa sairastua ja pärjätä muuttuvassa ympäristössä. Ympäristön muuttuminen luo kroonista stressitilaa, jonka pidetään olevan monien sairauksien takana. Tähän aiheeseen liittyen kiinnostuneita suosittelen tutustumaan evoluutiobiologi ja evoluutiopsykologi Marko J. Rantalan haastatteluihin ja artikkeleihin.
Jokainen homeopaattinen lääkeaine tutkitaan lääkeainekokeella ennen kuin tiedetään, kuinka se toimii eli millaisia oireita se tuottaa terveelle sellaisia oireita se parantaa sairaalla. Eniten tunnetut lääkeaineet on tutkittu moneen kertaan ja niistä on kerääntynyt paljon kliinistä käyttökokemusta. Lisäksi homeopatiasta on tehty paljon tutkimuksia keskittyen tiettyyn sairauteen kuten masennuksen tai hormonaalisten ongelmien hoitoon. Homeopatian periaatteiden mukaan yksi ja sama lääkeaine ei voi tuottaa toivottua tulosta kaikille saman lääketieteellisen diagnoosin saaneille. Jokainen sairastunut saattaa oireilla eri tavoin ja siten lääkeaine saattaa olla kymmenelle sairastuneelle kaikille eri. Jos tätä ei ymmärretä ja tutkitaan yhden lääkeaineen tehoa tiettyyn sairauteen tai oireeseen, ei voida saada positiivisia tuloksia. Akuuteissa sairauksissa saattaa olla helpompaa saada koko tutkitulle ryhmälle samallakin lääkeaineella positiivisempi lopputulos. Kuten edellä siis totean, olisi tärkeää ymmärtää ensin hieman tutkittavaa hoitomuotoa ennen kuin sitä lähdetään tutkimaan. Näin voidaan löytää paremmat tavat ymmärtää tutkimustuloksia ja miettiä uusia keinoja tutkia aihealuetta.
Lääketieteellisistä tutkimuksista löytyy useampia avauksia, tässä niistä muutama:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005854151.html
https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/too-much-medicine-special-ei-toistoa-ei-tiedetta?rs=art_355228
https://tekniikanmaailma.fi/tutkittu-suuri-osa-tutkimuksista-satunnaista-kohinaa/
Kirjoittaja on Homeopatiaa neljättä vuotta opiskeleva Tiia Vehman.
